Eräänä aamuna
kun joki on jäässä
löydetään vainaja
hän katsoo taivaaseen itkien
eräänä aamuna
äänet jatkavat pimeyteen
kuolleen tytön huulet
yöt poissaoloa täynnä
Siinä makasi hän kuolleena
siinä makasi hän silmät auki
siinä makasi hän aivan kuolleena
Muista kirkkaista aalloista jalat
yli leveän, syvän maan
muista tuulista suruviitta
vapaus ja voima ja vapaus
häneltä löytyy vain kirja
joka täytyy kai polttaa
minulla on täällä tuli
levottomia henkiä
Siinä makasi hän kuolleena
Ellen sen auringon alla saa elää
en tahdo elää
tietäen siitä
ne ovat saavuttaneet taas
ei tästä maailmasta löydy paikkaa
mihin ne ei voi lentää