talvi tulee taas sytytt taivaanvalot kietoo krinliinaansa polttaa ihon kylmyydelln hymyilee tuulin viisain talvi joka on lempempi kuin kes konsanaan talvi huokailee tarinaa jolla ei ole en kertojaa menen nukkumaan ja toivon etten en koskaan her kevtpivn raastavaan muoto uinuu taas pehmeiss vaatteissaan ei tarvi odottaa ottaa osaa kantaa kortta jos puro virtaa hiljaa kylmyydess kirkkaudessa vieraiden thtien alla laulaen surujaan menen nukkumaan ja toivon etten en koskaan her kevtpivn raastavaan min tulen illansuussa isken tulta kaminaan istun pitkn lattioita tuijottelen talviteille