Tuokaa eteeni hänet ken istuu
Gayomartin kannella.
Heittäkää eteeni maahan hänet
ken vielä uskaltaa uhmata.
Ken tajua ei luomus olevansa
oman kuninkaansa, tiedä
että elämänsä on vain unta ja valhetta!
"Mätänevien lasten tuoksuun,
lihaan välissä hampaiden,
muistot vangittu pyörään kidutusten,
aikaan hidastettuun,
murskaantuvien luiden musiikkiin,
äänettömiin kuoroihin
nyljetyitten naamioihin
silmien sokeitten onkaloihin"
Etsi ja tuhoa ainoa käskynsä
loputon lupaus kivusta
rajaton tahto ja voima pahaan
yllään vain hiljaisuus kaikkeuden
musiikki särjetyitten luitten
kolkot kuorot kuolleitten
onkalot sokeitten silmien
ja naamiot nyljetyitten
Mustina kataraktien yöstä
nousevat laulaen kuolemaa
ihmisen kaltaiset eläjät varjojen
kuninkaan kalpeat käskyläiset
autiot jäljiltään ihmisten seudut
ja edellään kylmyys kävelee
lopulta löytävät etsittynsä
hän heitä astelee halaamaan
Niin herramme määrää
siis lähdemme matkaan
pian palatsiin metsästäjäin
saaliimme tuodaan