Lyrics:
Tuskin tunnen häntä ja kuitenkintulin häntä tapaamaanhän on niin kovin kaunis vieläkinkun kääntyy minua katsomaan'Tämä yö on minulle viimeinen',kuulen hänen sanovan'olen sairas ja väsynyt ihminenja siksi lähteä haluan''Sinä tiedät jo jotakin elämästäjotain tiedän minäkinkun vain uskallat lakata pelkäämästäparatiisin saat takaisin'Hän vielä jatkaa kyyneleet silmissäänsanaa jokaista painottaenhän pitää kättäni tiukasti kädessäänja sanoo silmiin katsoen'En kadu ketään niistä joita syliini suljinheitä sentään rakastinitken kaikkia niitä joiden ohitse kuljinjoita väistin ja pakenin''Sillä aina kun ihmisen lähelle päästinlöysin lähelle itsekinmutta jos itseäni varjelin ja säästelinheti eksyin ja palelin'Hänen katseensa sammuu, hän huokaiseehänen otteensa raukeaasiinä samassa silmiä häikäiseeja huoneen ikkuna aukeaaKun jälleen katson häntä, hän muuttunutonkin linnuksi edessäinja linnun siipeä puhtaan valkoistaminä pidänkin kädessäinLintu nousee ja lentoon jo lehahtaaminä paikalle yksin jäänhahmo taivaan korkeuksiin loittoaahuone humisee tyhjyyttäänIstun hiljaa vielä ja muistelenhänen viime sanojaanniitä puoliääneen toistelenkun hän on mennyt menojaan'En kadu ketään niistä joita syliini suljinheitä sentään rakastinitken kaikkia niitä joiden ohitse kuljinjoita väistin ja pakenin'Sillä aina kun ihmisen lähelle päästinlöysin lähelle itsekinmutta jos itseäni varjelin ja säästelinheti eksyin ja palelin'