Pienen järven rannalla kauan sitten kadonneena seisoo mökki yksinäinen talo kaikkein kovimman
Marssii omalla maallaan omat saappaat jaloissaan ne ei kivissä kompuroi vaan potkaisee ne pois
Nyt on mies! (x2)
Suureen hetkeen valmiina puoli pulloa nauttineena päänsä painaa tuvan nurkkaan hohtimet hoitavat hamuaa
Järki lähtee, ääni jää veri täyttää nielun suun kyllä mies kivun kestää mutta ei häpeää
Nyt on mies! (x2)
Aamuisin herätessäni evästän itseni päivään kertaamalla mielessäni kaikki ne asiat joissa olen elämässäni epäonnistunut ja kaikki ne mahdollisuudet jotka olen jättänyt käyttämättä
Te ette tiedä mitään minä tiedän kaiken tukeanne en tarvitse apuanne en kaipaa
Itse oman hautani kaivan viereen kiven komeimman itse oman ristini kannan sen viimeisen matkan pahimman