Lyrics:

Kun pauhasi Stalinin urku
suunnalta Viipurin
Niin alkoi se kotien purku
Se vieläkin suuri on surku

He puhuivat outoa kieltä
He ihmiset Vimpelin
Äiti on kertunut tuijottain kuin oven pieltä
Katkerat vieläkin muistot on evakkotieltä
Pohjanmaa ei löytänyt sieltä
Nuoruuttaan milloinkaan

Sai lähteä otteeseen kahteen
Rannalta Laatokan
Ja partaalle sen ranta-ahteen
Hän muistoissaan käy Impilahteen

Juankoskella katseltiin pitkään
Ryssiä Karjalan
Hymähti äiti, no tuskinpa sie tykkäisitkään
Vuosiin ei kelvanneet ruuat ei kielet ei mitkään
Usot sie, ei tiiä enkelitkään
Minne vie mierontie

Kun vuosia viiskytäkaksi
Sodasta mennyt on
Pääsee hän Laatokan rannoille matkailijaksi
Kodin on tohuilut turmelleet lahoavaksi
Neuvoston hän lyö matalaksi
Valtion uskonnon