korvissa soi hiljaisuuden laulu kova rakastaja rautaveneen perpuuta murhemieli miesi halaa kaadetussa metsss vain yksinininen korpinraato joenpolven mutkan takaa vene lipuu tuhto palaa
kaupunkiko tss oli vaiko hullun haavekuva oikeasta elmst merkitysten perijst ist, idit, veljet, siskot manan mailla koko sakki itkuvirren nin huutaa sieluparkaa palaamaan
siis pannaan ksi kteen sormet sormien lomahan itketn ja lauletaan rjytn ja rhinidn alennusajan olentoja rivoja
paloi talo meni maat ja veri kaikkos poskipist vale astui rinnan ahjoon messun luki sahdin joi perkeleit hornan kulki ventorin tungoksessa myytvn kaikki koko elm ja iisyys