Ky tuuli yli luhistuneen vuoteen linnut tytn nukkuvan silmist tappelee pohjoinen, etel vaihtaa paikkaa itken maailmankaikkeuden pohjalla Viisaus rehottaa tuolilla ja tuomitsee rakkaus makaa tunkiolla naama saastaa auraten mdten haaveisiinsa turhuuksia koskeviin juhlien voittoa pahasta Ja huokauksista rakennetut laivat knt kylken :;Vuodet kuluu, virheist ei opi kasvojaan aika mataa, nopeaa on unohdus, se vaan:; Sielu on tehtv ei esine, ninhn me sovittiin ja unet kartta kohti loputonta jokea miss sanat on voimia ja silmt viel majakat piripintaan kaadettu aurinko Minun salainen nimeni on kadotus unohtunut elm, poisheitetty jalka voitokkaana pll niskani vaikka korisen viel hiljaa Ja turhuuksista rakennetut laivat uppoavat satamaan Vuodet kuluu...