Pelko tanssii hymyn laidalla iho luiden kaunistuksena valkeassa pinnassasi suonet kuohuu, salamoi valo pyhin sotajoukoin hiipii ihmeen riviivaa avaruuden kalvon alla kirkonkello huminoi toinen tahtoo jatkuvuutta toinen hetken kestvn toinen ottaa vaatteet pois ja toinen riisuutuu toinen kasvaa hellyydest toinen krmevyyhden alla hiillos kytee kumpaisenkin hpyluiden holvissa Tss kuoro laulaa ajasta kun pyh maata vallattiin tss kuoro laulaa: Ei se ennen ollut nin oltiin vain ihmisi elvlt haudattuina jokapivn ankeuteen elvlt haudattuina jokapivn ankeuteen elvlt haudattuina jokapivn ankeuteen elvlt haudattuina syvyyksiin, ankeuteen Hiki hioo kasvoluita hampaat vlkyy, huuto raikaa vettyneill ohimoilla kaaret sdekehien min tunnen pienuuteni kannustavan julmuuteen kannattelemana taakan rajattoman armottomuuden Tss kuoro laulaa ajasta kun pyh maata hvittiin tss kuoro laulaa ajasta Pian loppu julma kuten tll sopii olettaa nousee, voittaa jumaluuden, jota kokeiltiin joka tahtoo rakkautta mieli tynn pelkk vihaa her ludelavitsalta nyrkki kauhoo kylm lihaa Ei se ennen ollut nin oltiin vain ihmisi elvlt haudattuina jokapivn ankeuteen elvlt haudattuina jokapivn ankeuteen elvlt haudattuina jokapivn ankeuteen elvlt haudattuina jokapivn ankeuteen elvlt haudattuina jokapivn ankeuteen elvlt haudattuina syvyyksiin, ankeuteen