Hän pullo povessaan Sisään astuu kahvilaan Ei kahvikupin hintaa Pysty maksamaan Häiriöksi semmoiset on Jotka käsin suojaa pulloaan Kun asfalttia kyntää otsallaan
Suru raastaa rintaa Taas yksin loiset on Kylmää asfaltinkin pintaa Kovempia toiset on
Kun sua joskus kaipaan yössä, Tuntui silloin kuin työssäkin Voisin käydä vuokses Kamoon beibi, kaipaan luokses Ja tyhjänäkin, kuivin suin Sut turvaan, takin helmaan tungin Vaikkakin suudelluin Tyttö olet tämän kaupungin
Hän makaamaan käy lehdon reunaan Rakkaansa on seuranaan Vielä suukon saa, Ja uneen vaipuu Mieleensä tulvahtaa Täytetty kaipuu
Kuin roomalaiset alla kuun Seuranaan tähdet, juurilla puun Pakkanen korjaa yöllä jo pois Vain rakastavaiset näin kuolla vois